Niina Haapanen, Pirkanmaan musiikkiopiston apulaisrehtori ja SML:n hallituksen jäsen
Pirkanmaan musiikkiopiston pianon ja harmonikan aineryhmä aloitti vuoden 2026 iloisissa ja työntäyteisissä merkeissä, kun kahtena viikonloppuna pidettiin improvisointiin keskittyvät kurssit oppilaille. Kun muistelen omaa soitto-opintohistoriaani, klassiseen pianonsoittoon ei ole paljon improvisointia kuulunut. Ajat ovat onneksi muuttuneet, ja improvisoinnin iloa oli tarjolla kaiken ikäisille soittajille. Mukaan tuli oppilaita 5-vuotiaista nuoriin aikuisiin.
Idea improvisointikurssin järjestämiseen lähti Sanna Viitaniemeltä. Hän on julkaissut 2016 Karusellipiano 1 ja Karusellipiano 2 -kirjat, joiden ideoita improvisointikurssilla käytettiin. Karusellipianot ovat pianonsoiton oppikirjoja, joiden sisältö painottuu erityisesti asteikkosoiton opetukseen luovasti ja mukaansatempaavasti. Kirjat tukevat yhdessä oppimista, ja tukevat sävellajien hallintaa ja transponointia. Kirjoissa on kappaleiden säestyskompit kirjoitettuna ja ääniraidoilla, ja niiden päälle on helppo alkaa harjoitella improvisaatiota. Kappaleisiin on liitetty runoja, tarinoita ja muuta mielikuvitusta ruokkivaa. Myös kappaleiden nimet, kuten Sirkuskoira esiintyy, Vanha sirkusposetiivi pihisee vielä, Jonglöörin aamuharjoitus, ovat inspiroivia.
Kurssilla oppilaat oli jaettu ikäryhmiin, ja ryhmille oli valittu etukäteen valmisteltavat kappaleet. Oppilaat olivat harjoitelleen omien opettajien kanssa etukäteen kappaleet tai niiden stemmat, ja improvisointia kompin päälle. Viitaniemi loi sirkukseen sijoittuvan kehystarinan, jolla kappaleet kytkettiin toisiinsa tunnin mittaiseksi konsertiksi. Konsertin juonsi luonnollisesti sirkustirehtööri! Varsinkin pienimpien ryhmät myös ideoivat ja esittivät sirkustemppuja soittoesitysten lomassa tai välissä. Näimme mm. oppilaiden toteuttamina voimisteluesityksen, sirkuskoiran vannetemppuja, kolikkotemppuja, vesilasitempun, Rubikin kuution ratkaisemisen, voimamiehen. Opettajat hoitivat sirkustirehtöörin ja klovnin roolit. Yleisö eli mukana kuten sirkuksessa konsanaan, ja välillä esityksiin tarvittiin yleisönkin apua mm. taputus- ja laulutehtävissä.
Ryhmät kokosivat esitykset kurssin aikana: paljonko improtaan, tehdäänkö se yksin vai yhdessä, lauletaanko, ketkä komppaavat, montako soittajaa on samoilla koskettimilla ja minkälaisia äänimaailmoja ja soundeja sähköpianoista käytetään. Konsertissa kuultiin pianojen lisäksi harmonikkoja sekä rytmi- ja lyömäsoittimia. Kursseille osallistui yhteensä yli 80 pianon tai harmonikan soittajaa ja 12 opettajaa. Opetus tehtiin joko pareittain tai kolmen opettajan voimin ryhmää kohti. Pariopettajuus antaa eri lailla valmiuksia auttaa yksitellen, vaikka ryhmässä on monta, ja toimintaa on mukavampi suunnitella yhdessä kuin yksin.
No, oliko työlästä? Tietenkin oli. Koska opettajalla saattoi olla useita oppilaita, jotka osallistuivat eri ryhmiin, heidän kanssaan saattoi joutua harjoituttamaan kullekin eri kappaleet ja tutustumaan esitysohjeisiin etukäteen. Ryhmille sopivia, pianollisia tiloja ei ole musiikkiopistolla montaa, joten aikataulun kasaaminen oli hiukan hankalaa ja kompromisseja piti tehdä niin tiloissa kuin soittimissakin. Opettajaparien tai työryhmien piti kokoontua ehkä muutamankin kerran, jotta oli riittävän selkeät sävelet kurssin tunteja varten. Opettajatkin päästivät suunnittelussa luovuuden valloilleen, ja Karusellipianon kappaleiden lomassa tunnisti muitakin melodioita, kuten Ryhmä Hau – ja jäätelöauton-tunnusmusiikki, Paranoid, Love is All Around, Spiderman tässä muutamia mainitakseni. Opettajien lavastus- ja rekvisiittatiimi suunnitteli ja toteutti esiintymispuitteet.
Miksi se kuitenkin kannatti? Lopputulos oli huikea! Eräs opettaja kommentoi ensimmäisen kurssiviikonlopun jälkeen: ”Mahtavaa olla mukana! On myös kunnia olla osana työyhteisöä, jossa on näin paljon innostusta, luovuutta, osaamista, puitteita, volyymiä etc., että tällainen aikaansaannos on mahdollinen!” Eniten hyötyivät oppilaat ja perheet: uskon konserttien jääneen yleisön mieleen, ja myös esiintyjien mieleen. Kaikilla oli lupa heittäytyä luoviksi ja hassutella iästä riippumatta. Näillä tavallisista poikkeavilla kursseilla tai tapahtumilla luodaan sitä pitovoimaa, mitä me tässä lyhytjänteisyyttä korostavassa maailmassa yhä enemmän tarvitsemme. Eräät yläkouluikäiset oppilaat onnistuivat löytämään toisistaan uudet ystävät kurssin aikana. Yksi nuoremmista osallistujista kertoi opettajalleen, että ”aion soittaa aikuiseksi asti, tää oli niin kivaa!”.