Ilari Iivonen, Musiikkiopisto Avonian rehtori, SML:n hallituksen jäsen

Tähän kysymykseen liittyy kulttuuripoliittisia, aluepoliittisia, taiteellisia ja taloudellisia näkökulmia. Perusteluja ja vasta-argumentteja eri näkemyksille löytyy varmasti. Yhteisenä tavoitteena on oikeudenmukainen, tarkoituksenmukainen ja koko Suomen musiikkielämän kannalta paras tapa järjestää musiikkioppilaitosten toiminta.

Historia lyhyesti

Eduskunta hyväksyi vuonna 1968 lain, joka koski musiikkioppilaitosten valtionrahoitusta. Tällöin valtionrahoitus myönnettiin yhdeksälle oppilaitokselle. Vuoteen 1993 mennessä valtionosuutta saavien musiikkioppilaitosten määrä oli kasvanut 84:ään. Vuonna 2025 rahoitusta saa 87 musiikkioppilaitosta.

Nykytilanne

Valtionosuutta saavien musiikkioppilaitosten verkosto on lähes identtinen 30 vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna. Tämä on mahdollistanut laadukkaan musiikkikoulutuksen saatavuuden ympäri Suomen. Vuosikymmenten aikana on nähty monia onnistumisia ja menestystarinoita – ja niitä syntyy edelleen.

Mikä on muuttunut?

Merkittävin muutos viimeisten 30 vuoden aikana on ollut lasten ja nuorten määrien muutos eri kunnissa ja maakunnissa.

Tilastokeskuksen mukaan:

• Vuonna 1990 Suomessa oli 4 500 peruskoulua
• Vuonna 2014 oli laskenut 2 498 peruskouluun
• Vuonna 2024 lopussa peruskouluja oli enää 1 974
  

Kouluverkko on harventunut ja yksiköt kasvaneet. Oppilasmäärä on kuitenkin kasvanut: vuonna 2014 peruskoululaisia oli 522 700, ja vuonna 2024 jo 533 400 (+2 %). Kasvu on keskittynyt kasvukeskuksiin. Esimerkiksi Uudenmaan väestön ennustetaan ylittävän kahden miljoonan rajan vuonna 2035, ja kasvavan vuoteen 2045 mennessä yli 400 000 hengellä.

Valtionosuuden kolme tavoitetta

Pedagoginen ja taiteellinen laatu
Miten tavoitetta tuetaan tilanteessa, jossa kasvukeskuksissa on kymmeniä päteviä hakijoita per paikka, mutta syrjäseuduilla pätevien opettajien saaminen on haaste?

Alueellinen tasa-arvo
On tärkeää, että myös harvaan asutuilla alueilla on riittävästi opiskelupaikkoja. Mutta miten määritellään ”riittävä määrä” ja ”kohtuullinen etäisyys”?

Tarpeen ja kysynnän huomioiminen (saatavuus)
Oppilaspaikkojen suhde alueen väestöpohjaan tulisi olla tasapainossa. Haasteena on, miten kasvukeskuksissa voidaan vastata lisääntyneeseen kysyntään?

Miten nykyresursseilla voidaan toteuttaa nämä tavoitteet?

Päätöksenteon tueksi tarvitaan parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon perustuvia vaikuttavuusarviointeja. 

Mahdollisia arviointimenetelmiä:

Skenaariotyöskentely
Luodaan eri tulevaisuuspolkuja (esim. optimistinen, realistinen, pessimistinen).
Delfoi-menetelmä
Kootaan asiantuntijoiden näkemyksiä ja ennusteita.
SWOT-analyysi
Arvioidaan vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat.
Vaikutuspolut 
Määritetään syy–seurausketju: panokset → toiminnot → tuotokset → tulokset → vaikutukset.
Herkkyysanalyysi
Arvioidaan, miten lopputuloksiin vaikuttaa, jos keskeiset oletukset eivät toteudu.

Miksi vaikuttavuusarviointi on tärkeää?

Lähes 130 000 lasta ja nuorta osallistuu taiteen perusopetukseen. Heidän etunsa vuoksi tarvitaan useita arviointimenetelmiä ja niiden kriittistä vertailua.

Perusteellisesti ja huolella tehtyjen eri vaikuttavuusarviointien hyötyjä:

1. Parempi ennakointi ja valmistautuminen auttaa tunnistamaan mahdolliset esteet ja riskit jo ennen toimenpiteiden toteuttamista. Voi estää epäonnistumisia ja tehostaa resurssien käyttöä.

2. Strateginen tietoon pohjautuva päätöksenteko auttaa suuntaamaan resursseja tehokkaammin.

3. Riskien hallinta tunnistaa kriittiset haasteet ja riskit ennen niiden toteutumista. Mahdollistaa varasuunnitelmien laatimisen.

4. Tulosten vahvistaminen auttaa tunnistamaan ne tekijät, jotka edistävät onnistumista. Parantaa vaikuttavuutta ja kestävyyttä.

5. Havaitaan paremmin erilaisten ehdotusten lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin vaikutukset. 

Pelkistetty esimerkki skenaariotyöskentelystä:

Skenaario 1

Tässä vaihtoehdossa pyritään säilyttämään nykyisten musiikkioppilaitoksien ja opettajakunnan määrä samana eri paikkakunnilla. Mahdollinen lasten ja nuorten puuttuminen korvataan siten, että opetusta suunnataan kaikille riippumatta iästä. Tämän seurauksena musiikkioppilaitoksissa opiskelevien ns. keski-ikä nousee. Positiivisena asia on se, että musiikinopetuksen tarjonta säilyy nykyisillä paikkakunnilla. Haasteellisena kysymyksenä nousee esille se, että miten alueellinen tasa-arvo voi toteutua, jos opiskelupaikkojen määrät eivät vastaa samassa suhteessa lasten ja nuorten määriä eri paikkakunnilla? On myös aiheellista kysyä, että mistä saadaan tulevaisuuden instrumenttiopettajat, jos merkittävä osa opetuksesta suunnataan enenevässä määrin aikuisille? Vuosittain merkittävä ja kasvava määrä lahjakkaita lapsia ja nuoria jää ilman mahdollisuutta opiskella musiikkia, koska opiskelupaikkoja ei ole kasvukeskuksissa riittävästi vastaamaan lasten ja nuorten lukumääriä.

Skenaario 2

Pyritään säilyttämään musiikkioppilaitosten opiskelupaikat maakunnittain niin, että se vastaa lasten ja nuorten määriä maakunnittain. Opetusta keskitetään maakuntakeskuksiin. Tällä pyritään järjestämään kohtuulliset mahdollisuudet harrastaa ja opiskella musiikkia.

Skenaario 3

Tässä vaihtoehdossa opetus kohdistetaan mahdollisimman tasapuolisesti lasten ja nuorten lukumäärien mukaan eri paikkakunnilla. Maantieteellisesti oppilaitosverkko harvenee ja opetus keskittyy kasvukeskuksiin. Haasteellisena kysymyksenä nousee esille se, että miten alueellinen tasa-arvo voi toteutua, jos syrjäseudulla asuvan lapsen ja nuoren etäisyys musiikkioppilaitoksesta kasvaa ulottumattomiin?

Skenaario 4

Tässä vaihtoehdossa pyritään edellisten vaihtoehtojen yhdistämiseen siten, että muutosten negatiiviset vaikutukset minimoitaisiin ja hyödyt maksimoidaan. Valtionosuustuntien jakautumisen ja laskennan periaatteena käytettäisiin esimerkiksi väestöpohjaista mallia.

Tässä mallissa taloudelliset resurssit jaetaan suhteessa lasten ja nuorten määrään 50%, alueellisen tasa-arvon ja saavutettavuuden perusteella 30% ja pedagogisen/taiteellisen laadun perusteella 20%.

Lopuksi

Suomessa on yli 50 vuoden ajan kehitetty vahvaa musiikkikasvatusjärjestelmää. Tuloksena on syntynyt musiikin suurvalta, jossa menestystarinat puhuvat puolestaan.

Opetushallituksen raportin mukaan vuonna 2020 niistä, jotka eivät saaneet opiskelupaikkaa taiteen perusopetuksessa (9 eri taidemuotoa), 61 % oli hakenut musiikkiin. Tämä kertoo, että kysyntä musiikin opetukselle ylittää tarjonnan selvästi.Mielenkiintoista on nähdä, miten vuonna 2027 voimaan tuleva uusi Taiteen perusopetuksen laki vastaa tähän tilanteeseen – ja miten se ohjaa musiikkikasvatuksen tulevaisuutta.