SML-blogin vieraskynätekstin on kirjoittanut: Päivi Paananen, pianonsoiton lehtori, Pirkanmaan musiikkiopisto Musiikkipedagogi (ylempi AMK)

Ammattitaitoista, innostavaa, kannustavaa.

Opetus on laadukasta ja tavoitteellista.

Pienelle lapselle sovellettua, mielekästä, lapselle kiinnostavia teemoja ja opetustapoja. Kuitenkin erittäin ammattimaista ja taitavaa opetusta. Ilon ja onnistumisen kautta!

Ei oikeastaan ole käsitystä mitä se voisi olla.

Aika teoreettista, soitetaan pääasiassa klassista musiikkia, ei niin hauskaa.

Liian vakavaa.

Se on tarkoitettu ”paremmalle väelle” ja siellä on tiukkaa klassista opiskelua.

Musiikkiopistossa musiikin opiskelu on totista. Siellä tähdätään huipuksi eikä harrastusmielessä soittoharrastus omaksi iloksi tunnu luonnistuvan. Jos lapsi ei ole erityisen musikaalinen, tuntuu, että musiikkiopistoon häntä ei kannata laittaa. 

Vain todella lahjakkaat pääsevät sinne opiskelemaan.

Kallista. Mutta todennäköisesti laadukasta. 

Yllä esitetyt suorat sitaatit ovat YAMK-opinnäytetyöstäni, jossa selvitin, millaisia mielikuvia tamperelaisilla huoltajilla on musiikkiopistosta ja musiikkiopisto-opiskelusta. Kyselyyn vastasi 107 huoltajaa erilaisilla musiikkiopistokokemustaustoilla. 

Opinnäytetyössä selvisi, että huoltajilla on hyvin monenlaisia mielikuvia musiikkiopistosta. Ne huoltajat, joilla oli kokemuksia nykymusiikkiopistosta (joko Pirkanmaan musiikkiopistosta tai Tampereen konservatoriosta) kuvasivat musiikkiopisto-opiskelua pääosin laadukkaaksi, ammattitaitoiseksi ja lapsille mielekkäällä tavalla toteutetuksi toiminnaksi. Sen sijaan huoltajat, joilla ei ollut kokemuksia nykymusiikkiopistosta, mielsivät musiikkiopisto-opiskelun vaativaksi, ilottomaksi ja teoriapainotteiseksi, ja musiikkiopiston musikaalisesti lahjakkaille lapsille tarkoitetuksi oppilaitokseksi. Musiikkiopisto miellettiin myös kalliiksi. Lisäksi osa huoltajista vastasi, ettei heillä ole mitään tietoa, käsitystä tai mielikuvaa siitä, mikä musiikkiopisto oikeastaan on. 

Opinnäytetyössä selvitettiin myös musiikkiopisto-opiskelun tunnettuutta. Tavoitteellisuus tunnettiin huoltajien keskuudessa hyvin ja se nousi keskeiseksi musiikkiopistoon liitettäväksi mielikuvaksi. Huoltajat antoivat tavoitteellisuudelle kuitenkin monenlaisia merkityksiä: osa liitti sen opiskelun laadukkuuteen, toiset oppijalähtöisyyteen ja oppilaiden yksilölliseen huomioimiseen, ja jotkut opiskelun vaativuuteen ja vakavuuteen. Osa huoltajista kuvasi musiikkiopistossa opiskelua rennossa ilmapiirissä tapahtuvaksi, mutta silti päämäärätietoiseksi toiminnaksi.

Suurin osa huoltajista ajatteli myös, että musiikkiopiston tehtävänä on edistää musiikkisuhteen luomista ja elinikäistä harrastamista. Myös opettajien ammattitaito tunnustettiin laajasti, tosin opettajien instrumenttiosaaminen miellettiin pedagogista ammattitaitoa vahvemmaksi. Opiskelun opetussuunnitelmaperustaisuutta ja mahdollisuutta opiskella musiikkia oppilaan kiinnostuksen kohteiden suuntaisesti tunnettiin huoltajien keskuudessa vähemmän. 

Vain noin puolet kyselyyn vastanneista huoltajista oli sitä mieltä, että kuka tahansa voi hakeutua oppilaaksi musiikkiopistoon. Vastauksissa esiintyi myös epävarmuutta sen suhteen, mitä musiikkiopistoon pääseminen edellyttää ja kenelle musiikkiopisto on tarkoitettu. Huoltajien mielikuvat vaihtelivat sen suhteen, onko musiikkiopistoon helppo vai vaikea päästä oppilaaksi sekä sen osalta, nähdäänkö musiikkiopisto muuttumattomana ja traditioihin nojaavana vai ajassa muuttuvana ja kehittyvänä oppilaitoksena.

Tulokset osoittavat, että musiikkiopistolla on vahva sisäinen maine niiden huoltajien keskuudessa, jotka ovat mukana toiminnassa. Nykymusiikkiopistosta kokemuksia omaavien huoltajien positiiviset mielikuvat myös todistavat musiikkiopistoissa tapahtuvasta laadukasta toiminnasta. Samanaikaisesti musiikkiopiston ulkoinen tunnettuus on kuitenkin rajoittunutta: musiikkiopistoa ei joko tunneta tai se mielletään yhä monien silmissä perinteiseksi, vaativaksi ja vaikeapääsyiseksi oppilaitokseksi, vaikka sen nykytoiminta on huomattavasti monipuolisempaa, oppijalähtöisempää ja saavutettavampaa. 

Opinnäytetyössä kävi myös ilmi, että musiikkiopisto kykenee toiminnallaan muuttamaan näitä mielikuvia, jos vain huoltajat saadaan epävarmoista mielikuvista huolimatta houkuteltua musiikkiopistokokemusten pariin.

Huoltajien mielikuvat osoittavat, että nykymusiikkiopiston ulkoinen tunnettuus kaipaa vahvistamista. Monet musiikkiopistoon liitetyistä mielikuvista eivät vastaa enää musiikkiopistojen nykyistä todellisuutta.  Ajattelen, että osa huoltajien kuvaamista kielteisistä ja epävarmoista mielikuvista on musiikkiopistojen ja järjestelmän itsensä tuottamia, seurausta aiemmista toimintatavoista, jolloin myös vastuu niiden muuttamisessa on meillä. Ajattelen, että musiikkiopistojen tulee aktiivisesti purkaa sekä toiminnallaan että viestinnällään sellaisia käsityksiä, jotka eivät enää vastaa nykymusiikkiopiston arvoja tai toimintaa. 

Samalla voimme pysähtyä pohtimaan, millaisia mielikuvia toivoisimme meihin liitettävän. Haluammeko musiikkiopiston olevan aidosti kaikille avoin ja saavutettava taiteen perusopetuksen oppilaitos? Miten toimimme ja viestimme tämän mielikuvan saavuttamiseksi?