Marja Ikonen, Puhallinmusiikki nousuun työryhmän koollekutsuja, Mikkelin musiikkiopiston rehtori, SML:n hallituksen jäsen

Muutaman viime vuoden aikana ovat puhallinmusiikin aktiivit kokoontuneet pohtimaan keinoja puhallinmusiikin jatkuvuuden turvaamiseksi maassamme. Monet keskusteluissa esiin nousseet teemat ovat yhteisiä myös muille musiikin lajeille ja soitinryhmistä riippumatta. Näitä ovat esimerkiksi musiikkiharrastukseen hakeutuminen, motivaation ylläpito harrastuksen eri vaiheissa ja mahdollisuudet jatkaa lajin parissa aikuisuuteen joko harrastajana tai ammattilaisuus mielessä.

Kuitenkin puhaltimissa on osoitettavissa myös muihin soitinryhmiin nähden myös haasteita, jotka koskettavat erityisesti tätä soitinryhmää. Yksi niistä on soittimien moninainen kirjo, joka haastaa oppilaitoksissa joko niin, että työntekijä opettaa useita eri soittimia pääinstrumenttinsa ohella tai vaihtoehtoisesti opetusta annetaan useiden eri tuntiopettajien voimin. Pienille paikkakunnille voi olla hyvin vaikeaa saada opettajaa tai opettajia, eivätkä oppilasmäärät isommillakaan paikkakunnilla harvinaisemmissa puhaltimissa ole suuria, päinvastoin.

Puhallinväki on tarttunut tuumasta toimeen ja työstänyt puhallinmusiikin strategiaa, joka julkaistaan syyskuun lopulla. Tarkoituksena on asettaa tavoitteet sopivan korkealle ja tiekartta sekä toimenpiteet tarvittavan konkreettisiksi, jotta puhallinmusiikki saadaan taas nousuun. Strategian tavoitteiden saavuttamisessa tiedostetaan erityisen hyvin pedagogien merkitys osana onnistumista ja siksi tarkoituksena onkin satsata opettajien ja kapellimestarien koulutukseen.

Muita vahvasti esiin nousseita näkökulmia puhallinmusiikkipuolella ovat mm. valtakunnallinen näkyvyys – eikä vain puhallinmusiikkikuplassa eläville! Kouluilla tarjottava opetus on todettu niin puhallinpiireissä kuin myös monissa muissa yhteyksissä saavutettavuuden näkökulmasta parhaaksi mahdolliseksi tavaksi tuoda mitä tahansa lajia tunnetuksi. Ulkoisen näkyvyyden lisäksi puhallinväki parantaa keskinäistä tiedottamista ja yhteydenpitoa; vuosittaisten Puhallinpäivien lisäksi tarvitaan sähköisiä alustoja, jolla voimme jakaa tietoa, kokemuksia ja vaikkapa etsiä yhteistyökumppaneita. Puhallinpäivien osallistujamäärää aiotaan kasvattaa monipuolistamalla ohjelmatarjontaa erityisesti täydennyskoulutuksen suuntaan.

Paljon on heitetty ideoita ilmoille: puhallinorkesteririppileiri, puhallinkilpailut, valtakunnallinen sinfoninen puhallinorkesteri nuorille, yhteinen tapahtumakalenteri, yhdistystoiminnan tukeminen oppilaitostoiminnan rinnalla, valtakunnallinen puhallinorkesteritapahtuma… Ja paljon on jo aktiivisten henkilöiden ja taloudellisen resurssin ansiosta tapahtunutkin: puu- ja vaskipuhallinakatemioiden käynnistyminen on tästä mainio esimerkki.

Mitä siis kuuluu puhallinmusiikille? Ainakin kesällä kaikissa kiertämissäni tapahtumissa oli puhallinmuusikoilla hyvä meno ja meininki sekä soitto soi leireillä, keikoilla ja festivaaleilla mallikkaasti. Kyse onkin ehkä ennen kaikkea siitä, että ilosanomaa pitäisi pystyä viemään myös puhallinmusiikkikuplan ulkopuolelle paremmin. Sen toteuttamiseen lennokkaimmatkaan visiot eivät ole liioiteltuja.