Ulla Hairo-Lax, Musikinstitutet Kungsvägenin apulaisrehtori ja SML:n hallituksen jäsen
Sukellus ankkalampeen
Tässä blogissa kerrataan, millaista ruotsinkielistä musiikin taiteen perusopetusta tai sitä tukevaa opetusta Suomessa tarjotaan, sekä kuvataan joitakin sen erityispiirteitä ja toiminnan haasteita. Lisäksi koukataan tutkimaan opetuksen taustalla vaikuttavaa suomenruotsalaista kulttuuria. Tarkastelutapaa voisi kutsua ankdammen-perspektiiviksi, joskin kuvaus on subjektiivinen eikä voi tavoittaa koko ryhmän kokemusta, sillä kirjoittaja ei ole natiivi vaan lammelle eksynyt, tervetulleeksi toivotettu ja siellä nykyisin hyvin viihtyvä polskuttelija.
Råkade du veta att… musiikkia voi opiskella ruotsiksi monissa TPO-oppilaitoksissa Suomessa. Useat opistot tarjoavat osan opetuksesta tai yksittäisiä kursseista ruotsiksi, vaikka se ei olisi oppilaitoksen virallinen kieli. Virallisesti kaksikielisiä musiikkiopistoja on rannikkoalueella pohjoisimmasta alkaen Kuula-opisto Vaasassa, Musiikkiopisto Legato Närpiössä, Musiikkiopisto Arkipelag Paraisilla, sekä Raaseporin musiikkiopisto, jonka toiminta-alueeseen kuuluvat isäntäkunta Raaseporin lisäksi Hanko ja Inkoo. Niitä idempänä toimii kaksikielinen Kirkkonummen musiikkiopisto. Pääkaupunkiseudusta itään sijaitseva Porvoon musiikkiopisto tarjoaa opetusta Porvoon lisäksi Askolassa, Lapinjärvellä, Loviisassa, Mäntsälässä, Pornaisissa, Pukkilassa ja Sipoossa. Pääkaupunkiseudun opistoista Vantaan musiikkiopistossa toimii ruotsinkielinen yksikkö Vanda musikinstitut (VMI). Myös Kauniaisten musiikkiopisto on kaksikielinen. Mainittakoon vielä erityistapauksina, että musiikin taiteen perusopetusta voi saada ruotsiksi kaksikielisillä alueilla sijaitsevissa suomenkielisissä Keski-Pohjanmaan ja Turun konservatoriossa sekä Pietarsaaren monikielisessä Wava-opistossa.
Tätä kirjoitettaessa pääkaupunkiseudulla toimii kaksi laajan oppimäärän musiikkioppilaitosta, joissa ruotsi on ainoa virallinen opetuskieli: Musik- och kulturskolan Sandels (MokS) Helsingissä sekä Musikinstitutet Kungsvägen (MIK) Espoossa. Täysin ruotsinkielinen oppilaitos on myös Ahvenanmaalla toimiva Ålands musikinstitut.
Ruotsinkielisten opistojen välillä on monenlaista yhteistyötä. Yksi esimerkki tästä on TYS Tillsammans Yhdessä Sinfonietta, joka on Kauniaisten musiikkiopiston, MokSin ja MIKin yhteinen, periodeittain harjoitteleva kaksikielinen orkesteri. Näiden opistojen lisäksi VMI on mukana järjestämässä pidemmälle ehtineille oppilaille suunnattua kaksivuotista TaDaM- musiikkiteatterikoulutusta, jota toteutetaan yhteistyössä Svenska Teaternin kanssa.
Ruotsinkielisellä puolella on runsaasti musiikkialan kurssi- ja täydennyskoulutusta tarjoavia instituutteja, vapaan sivistystyön oppilaitoksia ja yhdistyksiä, joiden opetustarjonta tukee ruotsinkielistä taiteen perusopetusta. Seuraavassa mainitaan vain joitakin esimerkkejä.
Musiikkiopisto-opintoja voi täydentää kursseilla muun muassa Martin Wegelius -instituutissa, jonka tavoitteena on kehittää suomenruotsalaista musiikkikenttää. Tarjontaan kuuluu kesäkursseja ja teemakursseja, ja mukana on paljon mahdollisuuksia yhteismusisointiin. Esimerkkeinä vapaan sivistystyön oppilaitoksista voidaan mainita Lappfjärds folkhögskola, joka järjestää musiikkialan koulutus- ja kurssitoimintaa tai Lärkkullan opisto, joka on tunnettu Lärkkulla Musical -linjasta, musikaaliteatteriin valmistavasta koulutuksesta.
Perinteikäs yhdistys, FSSMF (Finlands svenska sång- och musikförbund), on suomenruotsalaisten kuorolaisten ja orkesterisoittajien oma harrastajamusiikkiliitto, jonka tavoite on tuoda yhteen suomenruotsalaista musiikkikenttää ja edistää musiikin harrastustoimintaa. Yhdistys järjestää myös perinteisen suomenruotsalaisen Sång- och musikfest -suurtapahtuman. DUNK (De Ungas Musikförbund) on puolestaan esimerkki yhdistyksestä, joka järjestää monipuolista musiikkitoimintaa lapsille ja nuorille. DUNKin ruotsinkielisille kouluille järjestämä tärkeä sosiaalinen tapahtuma on Skolmusik-festivaali, johon myös musiikkiopistoista kootaan joukkoja mukaan. Tätä listausta voisi jatkaa pitkäänkin.
Ruotsinkieliselle musiikinopetukselle ei tekisi oikeutta kuvata sen erityispiirteeksi vain ruotsin kieltä. Toimintakulttuurille ominaiset piirteet pohjaavat vahvaan ja vanhaan suomenruotsalaiseen kulttuuriperintöön, joka on näkyvissä suomalaisessa kulttuurissa. Tarkastelun voisi tietysti aloittaa kansallissäveltäjästämme – miksei myös kansallisrunoilijastamme – mutta tässä keskitytään nyt vain muutamiin ilmiöihin, jotka vaikuttavat musiikkiopistoikäisten ja sieltä jatko-opintoihin suuntaavien nuorten elämään.
Yksi tällainen on Lucia-perinne, joka on viime vuosikymmeninä vakiintunut osaksi valtakulttuuria. Alun perin erityisesti suomenruotsalaiseen kulttuuriin rantautunutta valon juhlaa ovat järjestävät edelleen erityisesti ruotsinkieliset koulut ja musiikkiopistot. Menemättä liian kauaksi aiheesta mainittakoon myös korkeakoulujen sitsit ja speksi-perinne, joihin musiikki kiinteästi liittyy. Ne ovat löytäneet tiensä Ruotsista Suomeen ja juurtuneet ensin nimenomaan suomenruotsalaiseen perinteeseen. Eikä pidä unohtaa akateemisia juhlia snapsilauluperinteineen. Suomenruotsalaisesta musiikkikulttuurista puhuttaessa on myös aivan pakko mainita kuorolaulu. Ruotsinkielisellä puolella kuoroja on suhteellisesti enemmän kuin suomenkielisiä kuoroja Suomessa. Helsingissä, Turussa ja Vaasassa toimii vanhoja ruotsinkielisiä opiskelijakuoroja, eikä esimerkiksi Akademiska Damkören Lyranille löydy vastinetta suomenkieliseltä puolelta. Mainitut traditiot voisivat osaltaan selittää sitä, miksi laulu – ja erityisesti yhteislaulu – on niin vahva osa suomenruotsalaista yhteisöllisyyttä ja siellä myös erittäin arvostettua. Näin Emma-gaalan jälkimainingeissa voisi myös todeta, että suomenruotsalaisesta taustasta nousevat sellaisetkin artistit kuin KAJ, Mirella, Averagekidluke, Isac Elliot, Linda Lampenius – ja niin edelleen. Samaan joukkoon kuuluu vuoden tuottajaksi valittu Wille Mannila.
Vastauksena kirjoittajan esittämään kysymykseen: minä en tiennyt lähellekään kaikkia edellä mainittuja asioita ennen kuin sinivalkoisena sukelsin ankdammenin syvään päähän ja sieltä pinnalle pyristellen. Matka on ollut täynnä yllätyksiä. Olen muun muassa oppinut, että suomenruotsalainen kulttuuri on hieno silta pohjoismaisen kieli- ja kulttuurialueen muihin maihin, joihin laajasti ajatellen kuuluvat myös Färsaaret, Grönlanti ja Islanti. Skandinaavisen kielialueen maat tekevät keskenään paljon kulttuuriyhteistyötä, ja ruotsin kieli avaa siihen luontevan pääsyn myös suomalaisille. Tätä havainnollistaa kokemukseni Musikinstitutet Kungsvägenin kuoron toissakeväisestä vierailusta Osloon. Vuorovaikutus isäntäkuoro Sølvguttenen ja toisen vierailijakuoron, tanskalaisen Sankt Annæ Juniormandskorin, nuorten kesken oli heti luontevaa sekä puhuen että laulaen. Mainittakoon lisäksi, että taide- ja musiikkikasvatuksen kehittämistä sekä pohjoismaista yhteistyötä edistää myös Nordisk Musikskole Union (NMKU), jossa Suomi on edustettuna SML:n kautta ja toimii kuluvana vuonna järjestön puheenjohtajamaana.
Vakiintuneesta toiminnasta ja runsaista mahdollisuuksista huolimatta ruotsinkielinen opetus kaipaa svenska rummet -tilaan lisää oppilaita myös suomen- ja muunkielisistä. Yhteistyötä suomenkielisen TPO:n kanssa halutaan tehdä opistotasollakin. Suomenruotsalaisten prosentuaalinen osuus maan väestöstä on vähentymässä, ja tulevaisuuden musiikkiopistohakijoiden määrä on osittain kysymysmerkki. Kolikon toinen puoli on, että ruotsinkielistä musiikin – saati muuta taiteen perusopetusta – ei ole tarjolla kaikille sitä haluaville lapsille ja nuorille. Molempia tilanteita palvelemaan ruotsinkielistä opetusta kehitetään yhä saavutettavammaksi, ja samalla sen vetovoimaa pyritään kasvattamaan: opetukselle haetaan näkyvyyttä ja lisää oppijoita kulttuurista innostumaan. Myös opettajakunnasta nousee toive saada opistoihin sellaisia oppilaita, jotka ovat aidosti kiinnostuneita opiskelemaan ruotsin kielellä. Tämä asenne on ainoa ehto opiskelulle. Kielipoliittisesta näkökulmasta toive on valtakielen paineessa paitsi käytännönläheinen myös edellytys vireän kulttuurin säilymiselle. Opiskelemaan tulleelle kielen oppiminen opiskelun ohessa voi olla hyödyllistä ja antoisaa. Esimerkkejä siitä, kuinka ruotsin kieli on musiikkiympyröissä tarttunut puolihuomaamatta ja ystävyyssuhteita syntynyt yli kielirajojen, on paljon.
Vielä hieman ruotsin kielestä. Kuinka siihen pitäisi suomenkielisenä suhtautua, ja voiko ruotsiksi oikeasti pärjätä? Kyllä voi. Kun oppii, että yritteliäisyyttä arvostetaan ja että ymmärretyksi tulee, vaikka puhetta höystäisi suomenkielisillä sanoilla, voi rohkaistua puhumaan vapaasti. Sitä paitsi suomenruotsalaisissa ympyröissä oman mielipiteensä saa ilmaista avoimesti, ja rennompaakin diskuteeraamista arvostetaan suuresti. On hyvä, että asioita pyöritellään ja ihmetellään toisinaan perusteellisestikin. Silloin ei tarvitse jäädä yksin nurkkaan ajatuksiaan hautomaan, ja muidenkin näkökantoja ymmärtää paremmin.
Tästä ankanpoikasesta ei ole täysin keltaista tullut, mutta muutama kellertävä höyhen on kehittynyt, ja joskus naamioituminen natiivien sekaan onnistuu oikein hyvin. Matka on ollut mielenkiintoinen ja riemukas. Oivalluksia on syntynyt siitä, kuinka rikas suomalainen kulttuuri on eri variaatioissaan ja kuinka paljon meillä on toisillemme annettavaa. Kulttuurimme ovat jo nyt kietoutuneet toisiinsa lukuisin tavoin, joita kaikkia ei aina edes tiedosteta. Silti enemmänkin yhteistyötä voitaisiin tehdä. Sillanrakentajia tarvitaan.
Kohdataan siis ja kehitellään asioita eteenpäin! Ankkalammelle mahtuu hyvin. Rikotaan kuplia ja puhallellaan niitä yhdessä lisää: pieniä, suuria ja kaikenvärisiä. Även du är välkommen!